Téma: Yksi enter-näppäin ja uusi alku

Mä olin juuri eronnut. Siis ihan tuoreeltaan. Viikko sitten. Tavarat oli jaettu, kissa jäi mulle, ja asunto tuntui aivan liian suurelta. Se oli semmoinen hiljaisuus, joka korvissa humisee. Edelliset viisi vuotta mä olin tottunut siihen, että joku on vieressä. Nyt oli tyhjää.

Illat oli pahimpia. Kello tuli kuusi, työt loppu, ja mä en tiennyt mitä tekisin. Kaverit yritti tsempata, mutta en jaksanut nähdä ketään. Mulla oli olo kuin hukkuvalla. Paitsi että en edes huutanut apua. Mä vaan upposin hiljaisuuteen.

Sitten eräänä torstaina mä istuin sohvalla katsomassa jotain sarjaa. En muista enää mitä. En oikeastaan katsonutkaan. Mä vaan tuijotin ruutua ja ajattelin että tää on nyt tätä. Loppuelämä tulee olemaan tällaista yksinäistä tuijottamista.

Ja sit mä päätin tehdä jotain typerää.

En tiedä miksi. Joku päässä sanoi että "hei, tee nyt jotain mitä et normaalisti tekisi". Mä olin aina ollut se varovainen tyyppi. Se joka laskee kahden kuukauden menot etukäteen. Se joka ei koskaan juo liikaa. Se joka ei koskaan ota riskejä.

No, nyt oli riskin aika.

Mä otin puhelimen. Kirjoitin hakukenttään ihan randomilla. En ollut ikinä käynyt nettikasinolla. En tiennyt mitä odottaa. Eka osuma vei mut sivulle. Siellä luki jotain. Mä painoin jotain nappia. Se oli vavada enter -kohta, kirjautumissivu. En edes tiennyt mitä se tarkoitti.

Rekisteröidyin. Se oli ihan perusjuttu. Nimi, sähköposti, puhelin. Kesti kaksi minuuttia.

Sitten mä olin sisällä.

Mulla oli tilillä 350 euroa. Se oli seuraavan kuun ruokarahat. Tiesin että en saisi koskea niihin. Mutta mä ajattelin että laitan pienen summan. Ihan pienen. Jotain mikä ei kaduta, vaikka se häviäisi.

Laitoin 15 euroa.

Siihen tuli joku tervetuliaisbonus. Nyt mulla oli ehkä 30 euroa pelimerkkejä. En oikein ymmärtänyt miten ne toimi, mutta se oli ihan sama. Mä en ollut täällä tienaamassa. Olin täällä unohtamassa.

Mä aloitin pelata jotain yksinkertaista kolikkopeliä. Siinä oli viinirypäleitä, kelloja ja seiskia. Tuttua. Tykkäsin siitä, ettei tarvinnut ajatella. Vain painaa nappia. Pyöritys. Pyöritys. Pyöritys.

Ensimmäinen tunti meni siinä. Saldo pomppi 20 ja 30 euron välillä. En voittanut, en hävinnyt. Aika kului. Se oli ihan jees. Olin jotenkin rauhallinen.

Sitten tuli se toinen tunti.

Yhtäkkiä rullat pysähtyi. Jotain tapahtui. Saldo nousi 38 euroon, sitten 62 euroon, sitten 89 euroon. Mä en tajunnut mitä tapahtuu. Pelin tausta vaihtui. Tuli bonuskierros. Ja sitten toinen. Ja kolmas.

Mä en ollut ikinä nähnyt mitään vastaavaa.

Kun se kaikki oli ohi, mun saldo oli 520 euroa.

Istuin siellä aivan hiljaa. 15 euroa oli muuttunut 520 euroksi. Se oli enemmän kuin mulla oli koskaan ollut ylimääräistä. En edes ilahtunut – olin ihan shokissa. Se tuntui epätodelliselta.

Sitten mä tein sen minkä tiesin oikeaksi. Menin kassalle. Painoin vavada enter -nostoa. Syötin tilinumeron. Vahvistin.

Kun rahat tuli tilille seuraavana päivänä, mä en oikein tiennyt mitä ajatella. Se oli 505 euroa nettoa. Siitä mä maksoin vuokran. Ostin ruokaa jääkaappiin. Ja lopuilla mä ostin lipun elokuviin. Yksin. Ensimmäistä kertaa.

Se elokuva oli ihan ok. Mutta se tunne, että istun siellä pimeässä salissa yksin, se ei enää tuntunut pahalta. Se tuntui ihan normaalilta.

Mä en tiedä miksi se raha teki sen. Ehkä se oli se, että olin tehnyt jotain typerää ja se oli kannattanut. Ehkä se oli se, että pystyin yhtäkkiä maksamaan laskut ilman stressiä. Ehkä se oli vaan se, että sain hetkeksi jotain muuta ajateltavaa.

Mutta jokin muuttui.

En ole pelannut sen jälkeen. En kertaakaan. En ole edes avannut sitä sivustoa. Koska mä tiedän, että se oli kertajuttu. Sellainen onnenpotku, jota ei voi toistaa. Jos yrittäisin uudelleen, todennäköisesti häviäisin. Ja mä en halua hävitä sitä hyvää oloa, joka mulla nyt on.

Se on hassua. Ero sai mut tuntemaan itseni arvottomaksi. Ja sitten joku random nettikasino sanoikin että "hei, sulla on arvoa". 15 eurosta tuli 520. Se on objektiivinen todiste siitä, että joskus asiat menee hyvin. Vaikka millään muulla ei ole mitään järkeä.

Mä en usko kohtaloon. En usko onneen. Mutta uskon siihen, että ajoitus voi olla täydellinen satunnainen sattuma.

Ja se sattuma tapahtui mulle.

Nykyään mulla on uusi arki. Olen oppinut olemaan yksin. Se ei ole enää pelottavaa. Ja aina kun mulla on vähän tiukempi kausi, mä muistan sen illan. Sen kun painoin nappia ihan typeryyttäni, ja maailma päätti olla kiltti.

Joku voisi sanoa että olen vastuuton. Joku voisi sanoa että uhkapeli on aina huono idea. Ja ne on oikeassa, melkein aina. Mutta tämä kerta ei satuttanut mua. Tämä kerta auttoi mua.

Olen kiitollinen. En kasinolle. En edes rahalle. Olen kiitollinen sille typerälle päätökselle, jonka tein sinä torstaina. Se oli pieni enter-näppäimen painallus, mutta se muutti suuntaa.

Nyt mä tiedän, että joskus on ihan okei tehdä jotain typerää.

Kunhan muistaa lopettaa ajoissa.

Minä lopetin. Ennen kuin se tuli tavaksi. Ennen kuin se vei enemmän kuin antoi. Sillä se on se juttu – vavada enter avasi mulle oven, mutta mä itse päätin milloin astun ulos.

Ja astuin ulos ajoissa.

Se on mun tarina. Enkä vaihtaisi sitä mihinkään.